Arvovieraita, kummittelua ja makumuistoja
SANNÄSIN KARTANON VÄRIKÄS HISTORIA
Sannäsin Kartanon historian juuret työntyvät vuosisatojen taakse.
Osa kartanon upeasta historiasta paljastui vasta viime aikoina, kun löysimme vanhasta huoltomiehen kaapista vuosikausia kateissa olleita kansioita.
Jo muinoin Ilolanjoen varrella, Sannäsin Kartanon paikalla, oli kylä, mylly ja linnoitus. Ensimmäinen Sannäsin kartanorakennus rakennettiin 1400-luvulla. Sen jälkeen sen omistajasuvut ovat vaihtuneet tiuhaan: milloin tila on luovutettu luostarille, milloin menetetty korttipelissä. Onpa yksi Sannäsin Kartanon omistaja joutunut vangiksi Lontoon Toweriinkin.
Nykyisen kartanorakennuksen on suunnitellut Carl Ludvig Engel 1830-luvulla ja puutarhan hahmotteli Kultarannasta ja Helsingin Esplanadista tunnettu Paul Olsson.
1900-luvulla Sannäsin kartano oli monien ”salaisten vehkeilyjen paikka”. Täällä ovat käyneet monet nimekkäät vieraat, kuten Akseli Gallen-Kallela, Aino Ackté, Alvar Cawén sekä Sofia ja Carl Gustaf Emil Mannerheim. Vuonna 1983 täällä vieraili peräti 7 nobelistia.
Sannäsin Kartanossa on vietetty monet upeat illalliset ja valmistettu monet herkut. Puistossa toimi ennen juustola, josta muistuttavat enää rauniot. Juustoa pääsi nauttimaan myös erään saksalaisen sukellusveneen miehistö, jonka kapteenin viimeiset sanat suomalaisille olivat: ”Nyt sukellamme pohjaan nauttimaan kartanon voista ja juustosta.”
Pian tämän jälkeen sukellusvene katosi Suomenlahden aaltojen alle.
On Sannäsin Kartanolla oma kummituskin.
Hyvää matkaa Sannäsin Kartanon värikkääseen historiaan!
Sabelhjerta
1400-1600-luvut
Sannäsin Kartanon varhaiset vuodet
1400-luvulla Sannäsin omisti rikkaaseen ja mahtavaan sukuun kuuluva Pietari Svärd. Svärd oli kotoisin Liivinmaalta.
Vuonna 1467 omistajaksi merkittiin Paavali Skytte, joka lahjoitti kartanon maat Naantalin luostarille kiitokseksi siitä, että hänen tyttärensä Anna oli hyväksytty luostarin asukkaaksi.
Myöhemmin luostari palautti maat Skyttelle.
1500-luvulla kartano oli rälssitila eli maaveron maksusta vapautettu maatila.
Sannäsin tunnetuin rälssimies oli asemies Pentti Laurinpoika, joka osallistui ansiokkaasti sotaan Venäjää vastaan ja aateloitiin nimellä Sabelhjerta. Sabelhjerta oli kuningas Sigismundin kannattaja ja osallistui tämän rinnalla sotaan Kaarle-herttuaa vastaan, kun Kaarle ja Sigismund taistelivat Ruotsin kuninkuudesta. Kaarle-herttua voitti vallan ja onnekas Laurinpoika säästyi kostolta ”hyvänä” miehenä ja pääsi jopa Kaarlen suosioon. Myöhemmin hänet nimitettiin linnanpäälliköksi Narvaan.
1600-luvulla Sannäsin Kartanon maat olivat laajimmillaan. Myös alustalaisille lahjoitettiin maata.
1700–1800-luvun alku
Sannäsin Kartanon vaikeat vuodet – omistaja joutuu Lontoon Toweriin
Suuren Pohjan sodan aikaan, 1700-luvulla, Sannäsin Kartanolla oli taloudellisesti vaikeaa.
Kartanon omisti Otto Henrik Sabelhjerta, joka menetti kartanon korttipelissä Bureille. Bureilta kartano periytyi Boijeille ja vuonna 1766 sitä hallitsi Otto Krister Boije, joka kiinnitti upean rakennuksen velkojensa vakuudeksi ja joutui lopulta myymään sen Johan Anders Jägerhornille.
Jägerhorn oli kenraali Yrjö Maunu Sprengtportenin kannattaja ja myöhemmin Suomen ylipäällikkö. Aikaa myöten Jägerhorn joutui vaikeuksiin ja pakeni Venäjälle, mistä hän myöhemmin pakeni Holsteiniin.
Emigrantti-irlantilaiset houkuttelivat Jägerhornin Irlannin vapaussotaan, missä hän jäi kiinni ja hänet vangittiin kahdeksi vuodeksi Lontoon Toweriin. Kun Suomi joutui Venäjän valtaan vuonna 1809, keisari Aleksanteri kehotti Jägerhornia palaamaan kotimaahansa.
Suomessa vieraillut Irlannin kauppa- ja teollisuusministeri kävi niihin aikoihin Porvoossa ja jätti Jägerhornille muistolaatan, joka kiinnitettiin Porvoon vanhan sillan kupeessa olevan talon seinään. Laatta muistuttaa Jägerhornin ansiokkaasta taistelusta Irlannin vapaussodassa.
Sannäsin Kartanon nykyinen Väentupa-rakennus on peräisin 1700-luvulta.
Johan Anders Jägerhorn
Corps de logi, Signe Brander 1910
1800-luku
Nykyinen kartanorakennus ja upea puutarha syntyvät
Vapaaherra, valtioneuvos, salaneuvos Axel Gustav Mellin (1775–1856) osti kartanon ja rakennutti nykyisen kartanorakennuksen 1836–1837. Arkkitehtinä oli Carl Ludvig Engel.
Kartanoa ympäröivä upea puisto toteutettiin myöhemmin Paul Olssonin piirustusten pohjalta.
Paulin isä Svante Olsson toimi vuodesta 1889 alkaen Helsingin kaupunginpuutarhurina. Paul ja Svante suunnittelivat Helsinkiin useita viheralueita ja esimerkiksi presidentin kesäasunnon Kultarannan puiston Naantaliin. He osallistuivat myös Suomen ehkä kuuluisimman puiston, Helsingin Esplanadin puiston, suunnitteluun.
1900-luku
Kartano ostetaan 1-vuotiaalta – salaisten kokousten vuodet
Vapaaherra Mellinin tyttärentytär Ingrid Vilhelmina Ekelund solmi avioliiton Gustav Silfverhjelmin kanssa, mutta menehtyi nuorena, vasta äidiksi tultuaan tulirokkoon. Ingridin kerrotaan kummittelevan kartanossa. Lue lisää.
Gustav osti kartanon 1-vuotiaalta tyttäreltään. Myöhemmin Gustav solmi avioliiton Elsa von Bornin (Creutzien suku) kanssa Sarvilahden linnasta.
Eva Constance ”Ninni” Silfverhjelm 1908
Valkoinen sali, Signe Brander 1910
Salaisia kokouksia ja piilotettuja dokumentteja
Sekä Elsa että Gustav olivat suuria isänmaan ystäviä ja tukivat Mannerheimin ajatusta Suomen itsenäistymisestä. Vapaussodan sotilaskomitea kokoontui Sannäsin Kartanon valkoisessa salissa (kartanon yläkerran nykyinen luentosali).
Sotilaiskomitean toimintaa peiteltiin niin, että osallistujilla oli aina vaimot mukana ja he tulivat kartanolle illalliselle, jolta herrat sitten siirtyivät yläkertaan pitämään kokouksiaan. Kokousten dokumentit piilotettiin kartanon pihan kasvihuoneeseen salaiseen lokerikkoon.
Sotilaskomitean ansiosta syksyllä 1917 saksalainen sukellusvene saapui Suomeen, Pernajan lahden edustalla olevalle Hudön saarelle, jonka Elsa omisti. Sukellusvene toi mukanaan kahdeksan suomalaista jääkäriä, jotka palasivat Saksasta koulutuksesta. Sukellusvene oli ollut 12 tuntia jumissa miinaverkossa ennen kuin se pääsi irti ja perille. Vastassa olivat Gustav ja Elsan isä Ernst von Born.
Sukellusveneen miehistölle tuotiin ruokaa ja tarvikkeita Sannäsista. He saivat mm. niin ison sveitsiläisen juuston, ettei se meinannut mahtua sukellusveneen luukusta sisään. Sukellusveneen kapteenin viimeiset sanat suomalaisille olivat: ”Nyt sukellamme pohjaan nauttimaan kartanon voista ja juustosta.”
Sukellusvene ei ikinä palannut Saksaan vaan jäi yhdeksi Suomenlahden salaisuudeksi.
Mannerheim vierailee Sannäsissa: ”Täällä syntyi kipinä”
Elsa joutui punaisten pidättämäksi pitkäperjantaina 1918. Sota ehti kuitenkin loppua ennen kuin häntä ehdittiin syyttää.
Kun Mannerheim ensimmäisen kerran vuonna 1919 saapui Sannäsiin, hän sanoi: ”Här föddes den gnista som sedermera tände eldarna i Österbotten.” (”Täällä syntyi kipinä, joka sittemmin sytytti Pohjanmaan tuleen.”)
Mannerheim ihaili Elsan rohkeutta ja kaikkea, mitä hän teki isänmaansa eteen.
Jo ensimmäisellä vierailulla Mannerheim sai oman huoneensa kartanon ensimmäisestä kerroksesta.
Nykyään tämä huone on ravintolakabinetti ” Marskin huone”.
Juhlaillallisella tarjottiin kokonainen paistettu porsas ja krutaja kascha, venäläinen erikoisuus tattarista.
Tämä oli ainoa kerta, kun Sophie Mannerheim vieraili Sannäsissa, eikä hän ollut juhlatuulella. Häntä kuvailtiin kylmäksi, kauniiksi ja etäiseksi.
Kartanon hanhet olivat munineet samana päivänä ja taiteilija Alvar Cawén maalasi kauniin miniatyyrimaalauksen yhden munan kuoreen. Sophie sai tämän hanhenmunan aamukahvinsa kanssa huoneeseensa aamulla. Mannerheim on kertonut, että Sophie oli säilyttänyt hanhenmunan Pariisissa kalliina aarteenaan ainakin pari vuosikymmentä.
Marsalkka Mannerheim
Elsa Silfverhjelm
1920-luku
Sannäsin Kartanon herkulliset vuodet
1920-luvulla Sannäsin Kartanossa vietettiin makeaa elämää. Vieraina nähtiin usein Akseli Gallen-Kallela, marsalkka Mannerheim, kenraali Ernst Linder, taidemaalari Alwar Cavén ja oopperalaulaja Aino Ackté.
Eräänä iltana Aino Ackté oli järjestänyt illallisen, jossa Akseli Gallen-Kallella ehdotti liittoa ”vilpillisyyttä ja kavaluutta vastaan”. Tämä liitto solmittiin Sannäsissa juhlaillallisella 2.1.1920.
Illallisella tarjoiltiin menu, jonka Alvar Cavén kuvitti.
Ruokalajit olivat aika hauskasti nimetty, ja vielä tänä päivänä menua voi nauttia Sannäsin Kartanossa, hieman modernisoituna versiona.
Elsa oli myös kirjoittanut jokaiselle vieraalle oman runon. Löysimme arkistoistamme Mannerheimin runon, joka menee näin:
”Ett urvalt sällskap uti nyårstider
vi samlas här, Förrn kvälln till ända lider.
Vi vill knyta ett förbund till nya årets ära
en kamp mot svek och troslöshet vi vilja svära
Så låt oss dra i kamp att ondskans matk besvärja
främst rider Mannerheim med dragen hedersvärja”
Runossa viitataan liittoon ”vilpillisyyttä ja kavaluutta vastaan”
1927–nykyaika
Aatelisten aika päättyy
Vuonna 1927 vapaaherra Silfverhjelm joutui myymään 300 hehtaarin tilansa, ja tähän päättyi aatelisten aika kartanossa.
Gustaf ja Elsa erosivat, ja Elsasta tuli kirjailija.
Tämän jälkeen kartanolla on ollut useita yksittäisiä omistajia, kunnes 1970-luvun alussa kartano ostettiin suomalaisten yritysjohtajien koulutuskampukseksi ja täyttämään Lifim:in (Liikkeenjohdon Instituutti) koulutustilatarpeet.
Ensin rakennettiin Lyseo-rakennus, 80-luvulla Kymnaasi ja Palloiluhalli.
Arvovierailijoiden aika ei päättynyt, vaikka aatelisten aika päättyikin. Vuosien mittaan Sannäsin Kartanossa on vieraillut monia yritysmaailman huippuosaajia. Vuonna 1983 täällä vieraili peräti 7 nobelistia!
Sannäsin Kartano Oy siirtyi Aalto-yliopiston omistukseen vuonna 2010 ja 2018 Planvest Oy:lle. Kokoushotellitoiminnasta vastaa tällä hetkellä Sannäsin Kartanolaiset Oy Tuula Kyöstilän ja Kirsi-Marja Virran johdolla. Lue nykyisten yrittäjien tarina!
Ingrid Wilhelmina Silfverhjelm
Kartanon kummitus
1900-luvun alussa Sannäsin kartanon perinyt Ingrid Wilhelmina Ekelund oli lapsirakas nainen. Ekelund meni naimisiin Gustav Silfverhjelmin kanssa ja sai tämän kanssa lapsen, mutta menehtyi pian synnytyksen jälkeen tulirokkoon.
Gustav osti kartanon yksivuotiaalta tyttäreltään ja solmi myöhemmin avioliiton Elsa von Bornin kanssa.
Useat Sannäsin kartanon tiloissa asuneet ihmiset ovat kertoneet nähneensä Ekelundin vaeltelemassa kartanon käytävillä. Kummitus ilmestyy varsinkin, kun kartanossa vierailee lapsia. Lasten iloiset äänet houkuttelevat Ingridin esiin.
Huhutaan kartanossa tapahtuneen muutakin. Käytäviltä voi kuulua askelia, ja monet lapset ovat kuulleet hiljaista lauleskelua, kuin tuutulaulua. Huhujen mukana Ingrid ei ole paha kummitus: nuoren äidin sielu vain vaeltelee kartanon käytävillä lastaan etsien.
Kartanon herkut
Sannäsin Kartano on tunnettu monista herkuistaan, joista osan juuret ulottuvat vuosisatojen taakse. Arkistoistamme löytyy reseptejä omenaisiin leivoksiin, herkulliseen mallasleipään ja mustikkalikööriin. Täällä valmistettiin paljon myös muita viinoja, muun muassa punssia. Koska punssipullot eivät saaneet maata paikoillaan koko käymisaikaa, niitä rullattiin yläkerran biljardipöydän päällä vallista toiseen. Tämä oli talon asukkaille hauskaa koko perheen puuhaa. (Kertonut päiväkirjoissaan Erik Silfverhjem).
Myös viinikellari oli ylpeyden aihe. Siellä säilytettiin satoja pulloja, joista suurin osa valitettavasti joutui punaisten sotilaiden suihin sotien aikaan. Osa pulloista myös rikottiin.
Kartanoravintolassamme tarjoillaan yhä lähes samaa illallismenua, jota marsalkka Mannerheim, Linder, taidemaalari Cavén, Aino Ackté ja Akseli Gallen-Kallela nauttivat vuonna 1920.
Vuonna 1895 kartanon pihalle perustettiin juustomeijeri, jonka toiminta ulkoistettiin sveitsiläisille juustomestareille. Meijerin kiviset, luonnon valtaamat rauniot ovat yhä vieraiden nähtävillä kartanon puistossa.
Mannerheimin kabinetti
